Miten tarkkaan laulajan on syytä tuntea instrumenttinsa?

Äänen tuottaminen on monitahoinen ja herkkä kehon ja mielen yhteistapahtuma.

Vain harvalla äänenkäyttö on luonnostaan niin valmis, että ei ole tarpeellista herkistyä tiedostamaan kehonsa eri osien roolia tässä prosessissa. Hyvä uutinen on se, että kehoa voi valmistaa tällä tarkalla, keskittyneellä ja tietoisella, pitkäjänteisellä työskentelyllä mahdollisimman vapaaseen ja spontaaniin toimintaan laulutapahtuman aikana. 

 

Kehon valmistamisella ja kouluttamisella tarkoitan käytännössä kehon uudelleen hermottamista, eli aivojen ja lihasten paremman ja tarkemman yhteyden rakentamista, tarpeettomien jännitysten purkamista ja toisaalta tärkeiden ja monesti hermotukseltaan uinuvien lihasten aktivoimista. 

 

Ensisijaisen tärkeää on tiedostaa laajemmin koko kehon linjausten ja tarkoituksenmukaisen toiminnan rooli tavoitellessaan äänentuottoon vaadittavien lihasten tasapainoa. 

DSCN5454 parempi1 tuomaksen ja mun.jpg

Moni laulaja haluaa välttää turhan tarkkaa kehollista analyysiä, jotta laulaminen säilyisi mahdollisimman
spontaanina ja ilmaisuvoimaisena. Strategiana tämä voi ehkä toimia, mikäli ongelmia ei ilmene ja on tyytyväinen lopputulokseen. Mikäli tavoitteena on kuitenkin saada äänen tuottamisesta vaivattomampaa tai ilmaisuvoimaisempaa, lähestymistapa ei enää ole riittävä.  

 

Ongelmien ilmetessä ratkaisun etsiminen pelkästään soundin tai ilmaisun kautta voi olla problemaattista. Nimittäin keho on mestari kehittämään kompensatorisia ratkaisuja, kun sille annetaan jokin tietty tavoite tai tehtävä suoritettavaksi (esimerkiksi tietty tunneilmaisu). Nämä kompensaatiot ja jännitykset voivat muodostua pysyvämmiksi ja rajoittaviksi maneereiksi. Jännitykset heijastuvat mm. äänen menetyksenä tai käheytenä, kireytenä, rekisterin rajoittuneisuutena ja kankeutena. 

 

Muodostuneiden tiedostamattomien ja vaikeasti havaittavien jännitysten purkaminen kehosta ja sen toiminnasta vaatii useimmiten niistä tietoiseksi tulemista. Näinollen oman kehontuntemuksen rakentaminen on avain kaikkeen kehontoiminnan muutokseen, myös äänenkäytön suhteen. 

 

Huomioitavaa on, että ryhti- hengitys- tai äänentuottolihasten tietoinen ajatteleminen ja ohjaaminen ei tarkoita, että kehoa pakotetaan tai pusketaan ‘sata lasissa’. Tarkoitus on päinvastoin herkistyä ja löytää tasapainoinen kehon käyttö (useimmiten minimityö on tavoite!) esimerkiksi hengityksen suhteen. 

 

Kehonkäytössä on laaja sävykartta ja usein tietoisuuden tai ajatuksen verran tarkkaa lihastyötä riittää, jotta keho on valmis ilmaisuun. Fraasin pituus, voimakkuus, intensiteetti, ilmaisu jne. loppujen lopuksi määrittävät vaadittavan työn määrän laulaessa.

 

Vaadittava herkkyys tämän ilmaisuvapauden saavuttamiseksi vaatii hyvin tietoista ja tarkkaa työtä sekä kehontuntemuksen viemistä uudelle tasolle.

Hengitystekniikka –harjoittaako vai ei?

Tavoitellessamme luonnollista ja vaivatonta hengitystä laulamisen aikana moni on tehnyt johtopäätöksen olla ajattelematta hengitystä lainkaan. Jos rintakehä on hyvin linjassa ja joustaa vaivatta, voi olla, että hengitystekniikka onkin luonnollista, eikä sitä tarvitse erikseen harjoittaa. 

 

Ongelmana kuitenkin on, että mikäli tärkeimmät sisäänhengityslihakset eivät ole toiminnallisia ja joustavia, keho automaattisesti kompensoi vajaata hengitystekniikkaa liiaksi pinnallisemmilla apuhengityslihaksilla. Nämä lihakset ylityöllistyessään kiristyvät ja voivat ketjureaktiona aiheuttaa esimerkiksi ryhtiongelmia. Ryhtiongelmat taas puolestaan heijastuvat hengitystekniikkaan. Tavoitteena on siis löytää positiivinen kierre, hengitystekniikka, joka tukee ryhtiä ja ryhti puolestaan tarkoituksenmukaisten hengittämiseen tarvittavien lihasten rekrytointia. 

 

Kun rintakehä on joustava, mahdollistaa se hengityksen suunnan hienovaraisen säätelyn ilman väkinäistä työntämistä. Jos rintakehä on jäykkä, hakee keho tilan sisäänhengityksen aikana esimerkiksi liiaksi vatsaontelosta tai ottaa käyttöön pinnallisia apuhengityslihaksia kaulan ja niskan alueella. Molemmissa tapauksissa hengitys jää vajaaksi ja ulospuhallus lyhyeksi. Lisäksi on tärkeää, että keuhkot pääsevät täyttymään pohjiaan myöten, jotta alaosiin kertyneet jäteaineet pääsevät poistumaan uloshengityksen aikana.

Tiedätkö ihan oikeasti, miksi hyvä "ryhti" on laulamisen kannalta tärkeää? 

Pallea tärkeimpänä sisäänhengityslihaksena on vapaimmillaan silloin, kun selkäranka on pisimmässä asennossaan. Täydessä pituudessaan selkäranka on silloin, kun se on nk. keskiasennossa. Selkärangan keskiasentoon vaikuttavat myös lantion tai esimerkiksi polvien asento. 

 

Kun koko keho on keskuslinjalla, luut ja nivelet ovat sellaisessa pinossa, että maan vetovoimalinja kulkee kehon keskustan halki. Tällöin kehon kannatus hyvässä ryhdissä on vaivattominta ja vaatii vähiten lihastyötä. Tämä edellyttää, että kehon nikamia ja niveliä kannattelevat lihakset, erityisesti syvät keskivartalon lihakset ovat toiminnallisia. Toiminnallisuus saavutetaan hyvin tarkalla ja tietoisella työskentelyllä. Toisaalta pilateksessa kehon linjauksista ja lähtöasennoista ollaan hyvin tarkkoja, jotta halutut lihakset lähtevät töihin. 

 

Hyvä ryhti ei ole yhtä kuin jäykkä asento. Tärkeää on kannatuksen parantaminen ja jännitysten vapauttaminen, jotta keho voi asettua mahdollisimman vapaasti keskilinjalla. Samalla vahvistetaan kehon sisäisiä aisteja aistimaan kehon asento. Keho on näin valmis poistumaan keskilinjalta dynaamiseen liikkeeseen hyvillä kehoa rasittamattomilla liikeradoilla – ja palamaan jälleen keskuslinjalle. 

 

Kehon linjauksia voi ajatella myös kolmen päällekkäisen laatikon kautta – lantio, rintakehä ja pää asettuneena jalkojen päälle. Keho on tasapainossa, kun nämä laatikot ovat omassa keskiasennossaan toistensa päällä. Kun yksi laatikko siirtyy, joutuvat kaksi muutakin laatikkoa sopeutumaan ja siirtymään pois keskuslinjalta tasapainon säilymiseksi. 

 

Rintakehän keskiasennon hahmottaminen ja löytäminen on erittäin kriittistä hengityksen luonnollisen hyvän ohjautuvuuden kannalta ja tarkoituksenmukaisten hengittämiseen tarvittavien lihasten aktivoimisen kannalta. Hyvin tyypillinen virheasento laulajilla on tilanne, jolloin rintakehä ja alimmat kylkiluut ovat röyhistyneet eteen ja rintaranka on alaosastaan yliojentunut. Tällöin on huomattavasti vaikeampaa saada rintakehää avautumaan alas selkäpuolelle ja keuhkot täyttymään näin alaosia myöten. Hengityskapasiteetti jää auttamatta vajaaksi. 

Pään ja rintakehän linjaus vaikuttaa kurkunpäähän

Tyypillinen ongelmatilanne päätteiden aikakautena on pään valahtaminen eteen - vieden mukanaan rintakehän. Rintakehän romahtaessa kasaan, on hengitys jo lähtökohtaisesti lukossa ja hengityksen kapasiteetti pienentynyt. 

 

Pään ja rintakehän asento ovat kriittisiä myös niskan ja kaulan alueen lihastasapainon kannalta. Tämän alueen välimaastoon kaularangan etupuolelle asettuu kieliluu. Kieliluuhun on kiinnittynyt kurkunpää ja kielenkanta. Kieliluu on ripustettu ligamenttien ja lihasten kautta niin kallonpohjaan, leuan kärkeen, lapaluihin sekä solisluihin. Se ei ole niveltynyt ja on täten altis lihaskireyksille ja -epätasapainolle. Kieliluun asentoon siis vaikuttaa sekä pään että rintakehän linjaukset ja kurkunpää voi näinollen olla lukkiutunut eteen tai taakse, ylös tai alas. 

Purulihakset arkoina

Purulihakset vastaavat voimaltaan jopa 120 kiloa. Vahvat niiden on oltavakin, jotta ruokaa saadaan kunnolla pureksittua. Ylä- ja alahampaiden välissä tulisi kuitenkin aina olla tilaa muulloin paitsi syödessä. 

 

Purulihasten jännitystilat ovat erittäin yleisiä. Ne sijaitsevat hyvin lähellä aivoja ja ovat tästä syystä ensimmäisinä valmiita ottamaan nk. stressikopin. Hampaiden yhteenpureminen voi tapahtua yöllä tai esimerkiksi keskittymistä vaativissa tilanteissa. Tätä on hyvä tarkkailla. 

 

Purentaan vaadittavien lihasten jännitykset heijastuvat hyvin herkästi niskan, kasvojen (myös ilmelihasten) ja kurkunpään alueelle mutta myös selkärankaa pitkin lantioon saakka. 

Lihaskalvolinjat yhdistävät koko kehon

Lihakset ovat ketjuuntuneet lihaskalvojen kautta muodostaen eri suunnissa ja syvyyksissä kulkevia linjoja. Näiden kudosten tulee olla joustavia ja pystyä liukumaan toisiaan vasten. Thomas Myersin teorian mukaan jaoteltuna erityisen tärkeä laulajan kannalta näyttäisi olevan syvä etummainen lihaskalvolinja (deep frontal line). Tähän linjaan kuuluu mm. ohimolihas, purulihakset, kurkunpäähän kiinnittyviä lihaksia, kielenkannan jäykkyyteen liittyviä lihaksia, rintalastan alapuolella oleva transversus thoracis, pallea, osia keuhkoista, lonkankoukistajat (psoas ja illiacus), nelikulmainen lannelihas, lähentäjiä jne. jalkapohjaan saakka. 

 

Teorian mukaan missä kohtaa tahansa esiintyvä liimamaisuus tai jäykkyys heijastuu muualle ketjuun. Vertaa esimerkiksi tilanteeseen, jolloin vedät paitaa alareunasta niin että veto ulottuu kaula-aukkoon saakka. Tähän syvään linjaan kuuluvien kudosten tulisi siis olla joustavia.

...ja muutenkin koko keho 

Kaikki se, miten käytän kehoani rakentaa hermoverkkoja ja vaikuttaa joko kudosten tasapainoa lisäävästi tai heikentävästi. Äänentuotto on vain yksi kehon toiminto. Niinpä mikäli laulaja haluaa edistää kehonsa valmiutta ja tasapainoa, tulee hänen kiinnittää huomiota, miten hän käyttää kehoaan kaikissa arkipäivän tilanteissa ja liikkeessä. Näin ihannetapauksessa ylimääräisiä kireyksiä ei pääse syntymään lisää tai voi jo pitkin päivää parantaa kehotietoisuutta ja hyvinvointia. Käytännössä jokaisella on parannettavaa liikeradoissaan.  

Keho ja mieli 

Oman äänensä tuominen esiin on itsessään varsin haavoittuvainen tila. Joskus laulamiseen on oppinut liittämään enemmänkin pelkoa. Pelko jäykistää kehoa ja erilaiset joskus varhainkin sisäistetyt maneerit ja lukot kytkeytyvät päälle.  Voi olla vapauttavaa antaa itselleen mahdollisuus tutustua kehoonsa eri suunnasta, näkökulmasta ja lähtökohdista - erillisenä itse laulutapahtumasta. Yhteyden vahvistuessa omaan kehoon luo samalla luottamusta sen toimintaan. Rentoutuminen ja sitä kautta keskittyminen on myös tärkeä ja opeteltavissa oleva taito.

 

Kun tulen tietoisemmaksi kehon sokeista ja tunnistamattomista alueista, kun kykenen tietoisemmin hermottamaan ja säätelemään kehonasentoa, liikeratoja ja lihasten aktiivisuutta, on kehoni valmiimpi, keskittyneempi ja avoimempi itse laulutapahtumaan. Niin, että lopputuloksena keholla on valmius tuottaa ääntä mahdollisimman vapaasti, spontaanisti ja vaivattomasti minimityöllä niillä lihaksilla, joilla ääni on tarkoituskin tuottaa.

 

Manuaaliset hoidot (hieronta jne.) voivat tuoda helpotusta ja tukea prosessia mutta eivät tuo pysyvää muutosta, mikäli itse kehon toiminta ei muutu. 

Pilateksen ja koko kehon keinot käyttöön

Pilateksen vahvuudet nivoutuvat kuuteen pääperiaatteeseen: hengitys, tarkkuus, kontrolli, keskustan käyttö, keskittyminen ja flow. Hyvällä ohjaajalla on pohjalla vahva kehon biomekaniikan tuntemus. Pilateksen lähestymistapa oli alusta lähtien, jo lähes sata vuotta sitten hyvin kokonaisvaltainen. 

 

KokoKeho Pilatestunnilla kokonaisvaltaisuus on viety vielä askeleen syvemmälle. Pilates liikerepertuaarista tuttuihin liikkeisiin yhdistetään kireyksien joustattamista lähinnä aktiivisin venytyksin. Sen lisäksi joka tunnilla rentoutetaan purennan ja kurkunpään aluetta ja keskitytään pään ja rintakehän asennon hahmottamiseen sekä hengityksen avaamiseen vielä tarkemmin. 

Mitä enemmän tarvitaan tarkkuutta sitä enemmän vaaditaan herkkyyttä.

 

Kehon linjausten (ryhdin) ja toiminnan parantaminen on yksi tärkeä osa sen positiivisen kehän ruokkimisessa tavoitellessamme tervettä äänenkäyttöä. Yleinen terveydentila, ravinto, uni ja stressinhallinta ovat tietenkin myös tärkeitä osatekijöitä tässä.